”Robotiikka ei vaadi lapselta luontaista lahjakkuutta”
Riihimäkeläisten Minna ja Timo Mantilan yläkouluikäinen poika on harrastanut innokkaasti robotiikkaa jo useita vuosia.
Mantilat ovat tyytyväisiä poikansa harrastukseen, vaikka se vie paljon aikaa. Koulun, läksyjen ja robotiikan lisäksi arkeen on sovitettava myös musiikkiharrastus.
”Robotiikka on iso aikapanostus, mutta tällä hetkellä se vaatii sitä. Lapsemme on kuitenkin jo hyvä suunnittelemaan ajankäyttöään”, Minna Mantila sanoo.
”Arki on melko tiiviisti rytmitettyä, mutta silloin aikaa haahuiluun ja päämäärättömään ruudun tuijotteluun jää vähemmän. Hän toimii robotiikassa hyvin tavoitteellisesti”, Timo Mantila pohtii.
Vanhemmat kokevat, että robotiikka on opettanut lapselle monia hyviä taitoja, joista he mainitsevat muun muassa ryhmä- ja yhteistyötaidot. Robotiikka kehittää toisten ja omien vahvuuksien tunnistamista. Samalla myös ongelmanratkaisutaidot vahvistuvat.
”On kiva nähdä, kun jokin robotiikkaan liittyvän ongelman ratkaisu löytyy ja lapsi kokee onnistumisen tunnetta”, Minna Mantila tiivistää.
Pikkupoikana Mantiloiden pojan lempileluja olivat legot. Suosiossa oli myös puinen junarata, josta pystyi rakentamaan erilaisia versioita. Into rakentamiseen on jatkunut robotiikassa.
”Robotiikka ei vaadi lapselta luontaista lahjakkuutta, sillä se on tiimityötä, jossa tarvitaan erilaisia rooleja”, Minna Mantila sanoo.
Mantiloiden poika on innostunut robotiikkakilpailija ja hän haluaa osallistua myös kansainvälisiin kisoihin. Kilpaileminen innostaa ja motivoi nuorta miestä. Vanhemmat ovat olleet kisakatsomoissa mukana silloin, kun se on ollut mahdollista.
”Kisoissa pääsin kiinni siihen, mistä robotiikkaharrastuksessa on kyse”, Timo Mantila sanoo.
”Parhaat muistot syntyvät, kun tehdään jotain yhdessä”
Riihimäkeläisen Atro Aakalan perhe avaa kotinsa ovet silloin, kun tarvitaan perhemajoitusta. Nuorille yöpyjille tarvitaan paikkoja esimerkiksi silloin, kun Riihimäen kouluihin saapuu kansainvälisiä nuoria Erasmus+-vieraita tai Riihimäellä järjestetään robotiikkakisoja.
“Perusideana on, että lapsi tulee kylään ja on perheessämme siinä, missä muutkin perheenjäsenet. Kun oma lapsemme oli Erasmus-reissussa ulkomailla, hän oli perhemajoituksessa. Siksi meillä on vastavierailuja.”
Atro Aakala korostaa, että perhemajoittajiin ei kohdistu kovia vaatimuksia. Tavallinen kotielämä riittää.
“Lähtöoletukseni on, että vierailevalla lapsella on vähän koti-ikävää ja siihen on hyvä varautua. Isän roolissa olen tukena ja turvana, kun lapsi tarvitsee lohtua ja läheisyyttä.”
Erasmus-vierailla on usein iltaisin koulun järjestämää ohjelmaa. Jos sitä ei ole, tehdään tavallisia asioita, kuten pelataan, ollaan yhdessä ja kavereiden kanssa.
“Ei siinä mitään isoa ohjelmatoimistoa tarvita. Parhaat muistot syntyvät, kun tehdään jotain yhdessä. Kerran lapset halusivat telttailla. Silloin yhden majoittajaperheen pihassa yöpyi viisi suomalaista ja kuusi kroatialaista lasta teltassa”, Aakala naurahtaa.
Vierailujen aikana Aakaloilla syödään sitä mitä yleensäkin – tavallista kotiruokaa. Atro Aakala myöntää, että välillä on kiva tarjota myös elämyksiä, kuten porokäristystä muusilla sekä leipäjuustoa lakkahillolla, mutta näin ei tarvitse tehdä.
Atro Aakala arvostaa muun muassa sitä, että Erasmus-perhemajoitus rohkaisee hänen omia lapsiaan puhumaan englantia. Lisäksi perheissä vierailevat lapset oppivat kohdemaan aidosta kulttuurista.
”On ihan eri juttu asua perheessä kuin hotellissa turistimatkalla. Aika harva turisti pysähtyisi ensimmäisenä Riihimäelle tai Kroatian pieniin kaupunkeihin.”
”On ihailtavaa, kuinka joukkue keskittyy lyhyeen kilpailusuoritukseensa yleisön edessä”
Riihimäkeläisen Jenni Hyytiäisen poika on harrastanut robotiikkaa neljäsluokkalaisesta lähtien, jolloin hän aloitti robotiikkakerhon. Ensipuraisunsa Riihimäen robotiikasta poika kuitenkin sai jo esikouluikäisenä. Vuoden 2025 SM-kisoissa hän kuului Patastenmäen koulun VEX Kanat -joukkueeseen, joka voitti alakoululaisten VEX IQ -sarjan mestaruuden ja arvostetun Excellence award -palkinnon.
”Hänen robotiikkaharrastuksensa alussa oli monia innostavia tekijöitä, joista yksi oli robotiikkaa harrastanut ja aktiivisesti kilpaillut pikkuserkku”, Hyytiäinen kertaa.
Syksyllä poika aloitti yläkoulutaipaleensa Riihimäen Harjunrinteen koulussa. Iso muutos saattaa vaikuttaa myös robotiikkaharrastukseen.
”Olen ymmärtänyt, että yläkoulussa on paremmat mahdollisuudet harrastaa robotiikkaa, mutta säilyykö pojan ja joukkueen mielenkiinto, kun elämään tulee mukaan niin paljon muuta ja muita mielenkiinnon kohteita”, Hyytiäinen miettii.
Hän kiittelee robotiikkaa siitä, että se opettaa lapselle tulevaisuustaitoja, yhdessä tekemistä ja tiimityöskentelyä. Lapsen tunnemaailma kehittyy, koska robotiikka antaa sekä ilon kokemuksia että karvaita pettymyksiä. Harrastus kehittää myös lapsen luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja.
”Lisäksi robotiikka opettaa paineensietokykyä. On ihailtavaa, kuinka joukkue keskittyy lyhyeen kilpailusuoritukseensa yleisön edessä. Samalla he muodostavat esimerkiksi tiimihaasteessa pelistrategian ja päättävät, kuinka kilpailevat yhdessä toisen, vieraan joukkueen kanssa.”
Hyytiäisen poika pääsi mukaan robotiikkakilpailumatkalle Kroatiaan, josta jäi mukaan monia kokemuksia. Kilpailun lisäksi Erasmus-matkoilla tutustutaan paikalliseen kulttuuriin. Kuluvan vuoden aikana Hyytiäiset ottivat kotiinsa vastavuoroisesti Erasmus-vieraan.
”Pojat pelasivat yhdessä koripalloa eli heillä oli muitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuin robotiikka. Se oli erittäin hienoa, että poikamme pääsi hoitamaan perusarjen tilanteet englanniksi.”
”On todella arvokasta seurata lastenlasten harrastuksia”
Sinikka Viinikka on riihimäkeläinen robotiikkamummu. Hän on isoäiti, joka seuraa suurella mielenkiinnolla lapsenlapsensa robotiikkaharrastusta ja robotiikkakilpailuja.
Viinikan tyttärentytär on harrastanut robotiikkaa kuusi vuotta. Hän kuuluu Team Meloriin, joka kilpaili viimeksi robotiikan MM-kisoissa Yhdysvalloissa.
”Ensimmäisissä kisoissa mietin, mitä kummallista tämä on, mutta vähitellen opin esimerkiksi sen, kuinka pisteet lasketaan. Olen oppinut vuosien aikana paljon ja robotiikka herättää aina uusia kysymyksiä. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille isovanhemmille.”
Robotiikkamummu jaksaa seurata kisalähetyksiä pitkin yötä ja istuu paikallisissa kisakatsomoissa silloinkin, kun tyttärentytär ei kilpaile. Hän on tunnettu lämpimistä sekä kannustavista kommenteistaan sosiaalisessa mediassa.
”Yritän toimia niin, että lapselle riittää, kun hän on oma itsensä, mutta hommaa ei saa heittää läskiksi. On hienoa, jos tulee vaikka vain yksi onnistuminen.
Viinikan mukaan robotiikka opettaa lapselle lukuisia hyviä asioita, kuten yhteistyötaitoja, kielitaitoa, kriiseistä selviytymistä sekä itsensä ja toisten hyväksymistä. Robotiikka antaa tietoja ja taitoja, joita voi käyttää myös muualla.
”On valtava satsaus Riihimäen kaupungilta, että täällä voi oppia robotiikkaa varhaiskasvatuksesta alkaen. Siksi toivon, että uudet päättäjät näkevät tämän ja satsaavat myös lukioikäisten kilpailutoimintaan.”
Viinikalla on viisi lastenlasta ja hänellä riittää suurta kiinnostusta kaikkien harrastuksille. Siksi Viinikka ei ole vain robotiikkamummu. Hän myös voimistelumummu, musiikkimummu, jalkapallomummu sekä juna- ja lentokonebongausmummu.
”Koen, että on todella arvokasta seurata lastenlasten harrastuksia. Se on lahja, kun näkee lapsen kasvun, kehityksen sekä harrastuksen.”
Tekstit: Marke Harkas
Kuvat: Marke Harkas ja Eero Kortelahti